KansiPlayKatso elokuva Youtubessa

The Grim Reaper (1976)

The explosive motion picture about Satan’s demonic army!

Kun Frankie kuolee auto-onnettomuudessa ja passitetaan menolipulla Helvettiin, alkaa tämän isää kirkossakäynti ja Jeesuksen hyväksyminen henkilökohtaiseksi pelastajaksi äkkiä kiinnostaakin. Onhan siinä tekemistä, mutta taivaspaikka on taivaspaikka.

Ron Ormond oli amerikkalainen grindhouseohjaaja, joka vuonna 1966 lento-onnettomuudessa löi päänsä ja pamahti uskovaiseksi. Samalla hänen elokuviensa tyylilaji muuttui normieksploitaatiosta kristilliseksi eksploitaatioksi: kun aiemmin oli ryvetty synnissä, niin nyt teemaksi muuttuikin helvetin tulella pelottelu. The Grim Reaperia voi julisteensa perusteella luulla kauhuelokuvaksi, mutta kyseessä on itse asiassa mahdottoman paksulla jenkkiaksentilla kerrottuja raamatuntarinoita ja positiiviseksi naamioitua suvaitsemattomuutta todella surkeilla tuotantoarvoilla. Mutta miksi ihmeessä tällaista haluaisi katsoa?

Eihän tanakka propagandapaatos itsessään tietysti useimpia sykähdytä, mutta The Grim Reaperin kohtuullinen viihdearvo rakentuukin vahvasti sen pöljien henkilöhahmojen varaan. Ytimessä on perinteinen amerikkalainen ydinperhe: mafiapomon oloinen harittavakatseinen isä, äitimuori jonka ainoa luonteenpiirre on olla huolestunut, ja näiden luppaluominen sekä kierosilmäinen poika, ylimielisesti taivaaseen menossa oleva uskis, joka on aina oikeassa ja sinä väärässä. Perhettä piinaavista pahiksista nimettäköön turbaanipäinen okkultisti tohtori Kumron, joka ei itse asiassa taida tehdä mitään pahaa, mutta tokihan buddhalaisuudesta kiinnostuminen tietää varmaa menolippua ikuiseen kadotukseen.

Onhan friikkilän perheessä ihmeteltävää, mutta saarnaaminen meinaa kyllä monesti mennä yli sietokyvyn ja pudottaa kanveesiin - minkä ei tietysti pitäisi tulla yllätyksenä tämän tyylilajin elokuvassa, mutta silti. Myös Raamatun kertomukset olisi voinut jättää vähemmälle, vaikka periamerikkalaiset ajanlaskun alun Lähi-idän ihmiset omalla tavallaan huvittavia ovatkin. Hurjan pelottaviksi tarkoitettuja helvetin visioita pidin kiehtovina, niissä on kelpo outoilun henki läsnä.

Elokuva, joka tahtoo kysyä sinulta: “jos olisit helvetissä just nyt, niin ei varmaan tuntuisi yhtään kivalta”. Perustellusti voinee niinkin väittää, että tuskin se paljon tätä elokuvan katsomista kummemmalta voi tuntua.

PS. Jos luulit olevasi suomalaisena tapakristittynä turvassa, niin väärässä olet, pelastus koskee tietysti vain baptisteja.
Arvostelun kirjoitti Are
Lue kaikki tämän elokuvan arvostelut